U9 -junnujen valmentaja Saku Aikio on SoPan kasvatti, jolle tärkeintä on lasten ilo harrastaa

Pyysimme U9 jääkiekkojunnujen vastuuvalmentaja Saku Aikiota aloittamaan pelaajien ja joukkueen toimihenkilöiden esittelykierroksen. Täydellä sydämmellä ja lasten ehdoilla valmentava Saku kertoi omasta pelaajaurastaan Sodankylän Pallossa ja ajatuksistaan junnujen valmennuksesta näin:

Olen Saku Aikio, syntynyt 1983 Sodankylän terveyskeskuksessa. Perheeseen kuuluvat vaimo Oona ja lapset Otso 8v ja Saaga 6v.

Työskentelen Jääkäriprikaatissa aliupseerina.

Olen aloittanut jääkiekon vuonna 1991 Sodankylän Pallon F-junioreissa, ekat kuiva reenit olivat entisen Kylälaakson päiväkodin (nyk Touhula) pihalla. Ekat jäät vedettiin isolla jäällä urheilukentällä. Huikeaa touhua!

Tästä alkoi minun taipaleeni sopan junnuissa, 91-93 f junnut, 93-95 e-junnut, 95-97 d-junnut, 97-99 c-junnut, 99-01 b-junnut. Junnuhommien päätteeksi siirryin pelaamaan edustukseen, ja olihan se hienoa! Olin seurannut heidän pelejäjään urheilukentällä, vesitornin varjossa lukuisia kertoja. Aikuisiällä olen pelannut Sopassa, Nummelan Palloseurassa(Nups) ja muutamassa muussa harrastesarjan joukkueessa, sekä a-junnuissa pelasin puolen kauden verran Kiekko-Vantaan Team jengissä.

Parhaimpia muistoja Sopan junnu ajoilta on kun pelasimme C-junioireiden valtakunnallista 1-divisioonaa, pelireissuja oli esimerkiksi Joensuussa, Kuopiossa ja Vaasassa. Toki en ole vieläkään unohtanut ensimmäistä tekemääni maalia Rokia vastaan Lapin aukean kentällä!

Aikuisiän parhaat muistot lienevät Lappiliigan mestaruus vuonna 2009, sekä Nupsin mukana kävin Virossa pelaamassa HC Panteria vastaan. HC Panter oli Viron mestarijoukkue ja pelasi muistaakseni pari kautta Suomen 2-divaria.

Valmennustoimissa olen aloittanut ensimmäisen kerran 2007 kun Kaunisvaaran Juhon kanssa touhusimma silloisten C-junnujen kanssa. Tämän jälkeen olen toiminut edustuksen mukana pelaamisen ohella reenien vetäjänä, apukoutsina ja vastuuvalkkuna "muutamia" kausia.

Viime kaudella päätin lähteä Sakari Hietasen houkuttelemana junnujen mukaan. Ollaan muuten Saken kanssa pelattu meleko monta peliä samassa joukkueessa junnuna ja täysikäisenä. Valmentaminen varsinki junnujen kanssa on erittäin antoisaa, kehitystä tapahtuu huimin harppauksin. Nyt U9 joukkueen valmentajana koenki että on minunkin aika kantaa korteni kekoon Sopan junnukiekkoilun puolesta. Jääkiekon kuten kaiken muunkin lasten harrastamisen tulee perustua hauskanpitoon, liian vakavaksi harrastus ei alakouluikäisellä saa mennä.

Pidän vahvuutena sitä, että olen pelannut itse ihan nuorimmasta junnusta alkaen. Olosuhteet nykypäivänä Sodankylässä on jotain niin hienoa että eihän tämmöstä mahdollisuutta voi jättää käyttämättä. Ja mikä parasta, harrastamisen kustannukset ovat varsin maltilliset.

U9 joukkueen mukana on kiva touhuta. Joukkueesta löytyy aktiivisia vanhempia jolloin saadaan hommat hoidettua. Unohtamatta tietenkään neljäätoista huikeaa lentävän ässä alkua!

Ei muuta ku maalia kohen!