Raportti Nivalan turnajaisista: periksi ei annettu.
Julkaistu: 07.01.2019 00.00

Raportti Nivalan turnajaisista: periksi ei annettu.

D2 lähti reippain mielin ja pienehköllä väellä kohti Nivalaa, jossa isäntäseura Cowboys oli organisoinut hienon turnauksen 5.-6.1. Uikko-Areenan kompleksista löytyi paitsi jää-, myös keila- ja uimahalli, mitä kokonaisuutta me eräät reissussa olleet aikuiset aloimme visioida myös Sodankylään...

Perjantaina SoPa pelasi alkusarjan A-lohkossa, yhdessä Cowboysin eli tuttavallisemmin Länkkärien, Lämärit/TIHC:n ja Haukiputaan Ahmojen kanssa. Vastoinkäymisiä alkoi sataa jo hieman ennen lähtöä treeneissä, mutta kaukalossa saatujen kolhujen, luistinvaikeuksien sekä lievien henkisten haasteiden myötä joukkueella alkoi mopo hyytyä melko pian. Jaksaminen tuli yksinkertaisesti tiensä päähän. Toki pahimmillaan seitsemällä kenttäpelaajalla lähes puolitoista erää jauhanut porukkamme ei antanut periksi missään vaiheessa. Alkulohkossa tappiot Cowboysille 3-7, Lämäreille 1-9 sekä hieno venyminen tasapeliin Ahmojen kanssa 4-4. Lohkossa sijoitus oli 3. Illan päätteeksi pojat pääsivät vielä saunomaan ja uimaan, ennen siirtymistä majoitukseen Ylivieskaan. Kolme peliä olivat aamulla, iltapäivällä sekä illan päätteeksi, joten pitkä päivä oli koko porukalla.

Sunnuntai valkeni hienoihin U20- uutisiin Kanadasta. Melko kukonlaululta oli myös SoPan orkesteri puurolautasten ääressä ja pian autoissa matkalla Nivalaan. Aamun ensimmäisessä, sijoitusottelussa vastaan luisteli KalPa, B-lohkon 4. Joukkue teki voitavansa siistissä, hyvähenkisessä pelissä, josta voitto Savoon 4-9. Häviö merkitsi SoPalle peliä turnauksen sijoista 7.-8.

Lounasta sulateltiin kohtaamalla toistamiseen Ahmat. Voimat olivat jo muutoinkin kortilla, mutta vielä piti käydä niin kurjasti, että ambulanssi vei päähän taklatun laitahyökkääjämme Oulaskankaan sairaalaan kesken ottelun. Helpotuksen huokaus ja kiitos siitä, että pahempaa ei onneksi käynyt. Joukkue jatkoi torsona loppuun saakka (huom. sijoitusottelussa pelattiin 2×20 min. erät). Vaihtoon tullessa oli taktiikkana enää sanoa, mitä paikkaa pelasi ja aitiosta hyppäsi laatikkoon joku toinen tilalle. Aina ei jojo edes aukaissut luukkua, että läkähtyneet hyökkääjät saivat vetää happea edes hetken, tai vaihtoehtoisesti puolustajan paikalle mentiin "lepäämään." Ottelu päättyi Ahmoille 3-8. Se tuntui voitolta kovan taisteluhengen ja äärimmilleen venytetyn jaksamisen vuoksi!

Kotimatkalla saatiin yksi soturimme saattajineen Oulaisista kyytiin ja matka jatkui pitkälle palauttavalle ruokatauolle, sekä yössä liukastellen peilijäisellä nelostiellä viimein Sodankylään ja kotiin.

Turnaus oli tietenkin kova pelata alimiehistöllä. Silti, onnistumisia nähtiin paljon: hyvin rakennettuja hyökkäyksiä, varmaa puolustamista sekä viimeisenä muurina maalivahdin otteita. Iloa, pettymystä, sisuuntumista, vapautumista, kaverin tsemppaamista ja sarjapeleistä tuttua kärtyämistä nähtiin ja kuultiin. Periksi ei annettu. Kovat haasteet oletettavasti hitsasivat poikia yhteen. Kapteeni arveli viimeisen ottelun päätyttyä, kun hiessä kylpevä poikajoukko veti happea, että lähdetään Ruotsiin pelaamaan tässä keväällä. Tämä porukka saattaa lähteä vielä vaikka minne, mutta sitä ennen on rekrytoitava muutama pelaaja lisää...

Hienolle joukkueelle tukijoukkoineen iso kiitos!

Seuran uusimmat